| Yeah... it's me |
[
May 15th, 2009 ï 11:29pm
] |
Arvoitus: Mikä on laiska, paska eikä jaksa kirjottaa... vastaus on.. MINÄ (no shit sherlock)
Juttu on niin, että tämä puoli vuotta vai mikä lie, on mennyt multa suurimman osan ohi. Tuntuu, että olisin ollut vaan muutaman kuukauden tauolla, mutta se mikä musta tuntuu, ei oikein auta... Oon laiminlöyny aika paljon juttuja.
Mutta asiasta kukkaruukkuun. Mitä mulle on tapahtunut näiden kuukausien aikana?
Ei mitään
Oon käyny töissä, töissä... töissä. Tehnyt töitä, töitä... töitä. Tapasin mä tässä kyllä erään uskomattoman ihmisen ja en voi/pysty edes kertoa miten paljon koko juttu muhun vaikutti. I was so freaking happy, mutta big surprise, ei siitä sitten tullut mitään. Mutta en silti kadu mitään, musta tuntuu paljon paremmalta kun vuosi sitten. Musta tuntuu niin paljon varmemmalta ja tuntuu, että pidän itsestäni ja siitä mitä teen. Paitsi siitä etten tee nyt enää oikein mitään muuta kun töitä. :D
Mutta sekin toivottavasti tulee muuttumaan. Olin toukokuun alussa Vammalan käsi- ja taideteollisessa kultaseppä-alan pääsykokeissa, ja mä niin ihastuin siihen. Koulu, ihmiset, koko ala... Kaikki tuntu justiinsa oikealta, ihan siltä, että siellä mun pitäisi olla. Mutta vaikka musta mun pääsykoetehtävät menivätkin hyvin, mua pelottaa, koska sille yo-linjalle mihin hain haki myös 30 muuta ihmistä ja vain 8 meistä pääsee sisään. Ja myös koko Vammala myös hieman järkyttää. Se on niin pieni, maalais paikka, että koko alueella (Sastamala se kai nyt on) on jotain 18 kirkkoa plus kappelit ja seurakuntatalot... Siis miten paljon kirkkoja saadaankin tungettua Tampereen kokoiseen alueeseen! Siellä on suurinpiirtein yks ruokakauppa S-market (ainakaan en nähnyt muita) ja Seppälä... Onneks kumminkin Tampereelle on vain saman verran matkaa kun nyt täältä Helsinkiin.. Tai ehkä 10 min enemmän. Ja onneks löysin aika kivannäköisiä kämppiä... ja onneks se on vain 2½ vuotta.
But, ei siitä sen enempää. Tatuointia, hiuslisäkkeitä ja ylhäällä mainittuja juttuja lukuunottamatta oon sama vanha tyttö kun sillon viime päivityksen aikaan...
Niin ja kävinhän mä girujen konsertissa... Loving it<3
|
| Don't you know, Why I'm Me !! Torimaku (evil), Douchuuwa aranami |
[
February 25th, 2009 ï 12:45am
] |
Girugämesh tulee taas suomeen (moshpit!! JUMPUTI JUMPUTI JUMPUTI AAAAAAAAAAAAAARGH)!
Okei mä tiedän, että olin niiden keikalla sillon viimeks.. kaksi vuotta sitten, mutta rakastuin niitten uuteen MUSIC albumiin ihan himosti, mä tahdon sinne, tulkoon joku mun kanssa kiltti ;___;. Kukaan ei voi nyt kieltäytyä tästä, Eihän? Tehkää Jenna lapsi iloiseksi :). Sinne on lippuja vielä rajoitetusti, keikka on tavastialla Ke 06.05.2009, ovet 18.00, show 19.30. Liput on 30 euroa. Plz niiq½11!
Joten sen lisäksi, että olen kuunnellut tuota Break Downia tänään monta kertaa putkeen, olen vain maannut sängyssä, dataillut ja katsonut Ghost Whisperiä (jossa itkin muutaman jakson putkeen tietyn tapahtuman takia). Tänään on ollut ylitylsä päivä, kukaan ei oo ymmärtänyt, kun olen yrittänyt viittoilla asiaani tai kuiskailla. Olen vain hirveän huvittava -.-.
Olisin halunnut mennä tänään kirppikselle (tai eilen), mutta äiti sanoi, että koska olen saikulla, en saa lähteä mihinkään. Olen saikulla, koska minulla on kurkunpääntulehdus, en siksi että jaloissani olisi vikaa, tai kuolisin jos menisin ulos. Jos kiedon kaulahuivin korkeakauluksesen villapaidan päälle, enköhän ole suojautunut tarpeeksi viiden minuutin ulkonaoloa varten (sen verta kestää n. mennä kirppikselle kotoa). En minä nyt uimapuvussa sentään olisi tuonne mennyt. Periaatteessa ymmärrän kyllä äidin pointin, mutta tylsistyn tänne -.-!
Nyt nukkumaan, pää räjähtää. Giru !
|
| I spent a day by the river, It was quiet and the wind stood still |
[
February 23rd, 2009 ï 9:29pm
] |
Noniin ensimmäisenä ilmoitan, että minulle EI SAA SOITTAA. En vastaa jos soitatte, että turha juttu. Tekstaa saa siis senkin edestä :D. Juttu kun on niin, että tänään en viitsinyt mennä töihin, koska kurkkuani sattui, ääntä ei tullut ja puhuminen oli rasittavaa vinkunaa ja kipeää kurkulle. Minun siis täytyi mennä lääkärille vielä samana päivänä, jotta saisin sairaustodistuksen tästä päivästä.
Noh Jussi sitten sanoi, että menen meidän töitten terveyshuoltoon, jonka lähimmäinen toimipiste on Keravalla. Soitettuani tarjoustalon infosta tämän toimipisteen numeron, sain soittaa sinne puoli tuntia, ennen kuin kukaan vastasi. En saanut edes kuunnella hissimusaa, kukaan ei vain vastannut.
No tämä nainen siellä toisessa päässä puhelinlankaa katsoi varausaikataulua, kun vihdoin sain hänet kiinni, ja sanoi ettei tänään ole enää aikoja. Minä siinä jo kähisettyäni menin enemmän lukkoon, että mitäs nyt, miten mie nyt saan sen todistuksen. No onneksi tämä nainen oli sen verta kiltti, että katsoi Korson toimipisteen varauskirjan siinä samalla, ja sanoi että 19.15 löytyy aika. Mikäs siinä, on se kumminkin tätä päivää.
Koko loppupäivän sitten datasin koneella, yritin pelata Black and Whitea, jonka ostin Elinan työpaikalta, mutta se jumittautuu aina samaan kohtaan (voi johtua ihan vain siitä, ettei kannettavani jaksa pyörittää sitä peliä, täytyy kokeilla tolla kakalla pöytäkoneella). Muutaman yrityksen jälkeen päätin sitten lopettaa ja katsoa Ghost Whisperiä, jota olen nyt katsonyt kolme tuottista putkeen.
Kello oli sitten jo kuusi, pistin päälle, laitoin jotain pakkelia naamaan ja lähdin juna-asemalle. Matka Korsoon sujui ihan rattoisasti, koska vaihtojunani Keravalla oli jo asemalla, joten pääsin istumaan lämpimään junaan kylmän aseman sijasta. Minulle tuli hieman kiire, koska olin Korsossa 12 yli, enkä ollut oikein varma missä se Terveystalo oikein oli. Onneksi Korso oli sen verta tuttu paikka, kiitos viime kesän kun kastelin siellä asuvan isäni kukkia, ja tiesin suunnilleen missä päin se oli. Ja auttoihan se kerrostalon katolla oleva iso valokylttikin jotain.
Tämä lääkäri oli jotenkin taas semmoisia ihme otuksia. Vihaan niitä mieslääkäreitä, jotka puhuvat hirveän hiljaa ja kättelevät kuin höyhentä, koska eivät uskalla/osaa kätellä lujempaa. Minulle tulee jotenkin heti mieleen, etteivät nämä osaa asiaansa, istuvat vaan hiljaa, ja antavat potilaan hoitaa puhumisen, vaikka heidänhän sitä pitäisi puhua ja kertoa mikä on vialla ja miten sen voi korjata. Noh siinä 15 minuutin päästä, yhden inhottavan nielulabrakokeen jälkeen, pääsin ulos kädessäni kolmen päivän sairaustodistus ja päässäni informaatio, etten saisi puhua, koska kurkkua/ääntä pitää lepuuttaa. Ja että pitää soittaa heti jos räkäni vaihtaa väriä...
|
| Went to work, saw you there, But you never seem to care, for a single thing I say. |
[
February 22nd, 2009 ï 10:56am
] |
MUN HIUKSET ON SALMIAKINMUSTAT! hihihaa :D
Kävin eilen siis kampaajalla, istahdin sen tuoliin ja sanoin, tee mitä teet, en sano mitään. Lopputuloksena, mulla on symmetrinen kampaus (suora otsatukka ja suorat latvat), joka on muuten musta, mutta mulla on otsiksessa jotain kahta eri violettia ja kahta eri sinistä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että näytän 15 vuotiaalta gootilta, joka on juuri löytänyt sisäisen angstinsa. Mutta jo muutaman minuutin päästä, tykkäsin siitä huomattavasti. Enemmän sillon, kun tuo violetti sekoittuu mustaan, ei niin että se on selvästi tässä näin.
Mulla on jo muutaman päivän ollut kurkku kipeä. Sattuu niellä, ja joskus se on niin kipeä, että pelkään niellä. Keskiviikkona töissä, kurkku oli niin kipeä, että mun niskat tuntu olevan jumissa. En tiedä miten se vaikutti mun niskoihin, mutta aina välillä jouduin venyttämään, koska se auttoi, ja koska en pystynyt enään kääntämään päätäni.
Iltana kun pääsin kotiin, minulla oli 37.6 astetta kuumetta, joten menin heti nukkumaan. Aamulla heräsin klo 9 mittaamaan lämpöni, ja koska sitä ei ollut, en viitsinyt soittaa töihin etten tule. To ja Pe menivät siis kurkkupastilleja napsiessa, mutta tuntui ettei nekään auttaneet.
Eilen lauantaina mulla oli onneksi vapaapäivä ja menin siis aamulla kampaajalle. Kampaajan jälkeen unohduin vahingossa ostoksille, ja mukaani lähti muutama uusi meikki, uusi vyötärövyö (joka tällä kertaa on oikean kokoinen, ei liian iso) ja Herra Hakkarainen kakkuvuoka, joka maksoi vain 5 euroa (teen teille hakkaraiskakkuja :D). Läysin myös Seppälän alerekistä aivan ihanat mustat satiinihousut, mutta ne olivat aivan liian pienet minulle. Nyt unelmoin semmoisista.
Kotiin päästyäni, kello oli jo puoli neljä, joka tarkoitti, että minulla oli tunti aikaa valmistautua lähtemään serkkuni syntymäpäiville. Serkullani vihdoin näin "kummityttöni" eli soman Somali-kissatytön Lunan, kolme aivan ihanaa pörrökasapentua. Löydätte kuvat täältä kummitätini kissa blogista. Siellä hetken hengailtuamme, jaettuamme meikäläisen yo-kuvia, lähdimme sitten kotiin.
Tänä aamuna heräsin siihen, että oloni oli 10x huonompi kuin eilen. Kurkustani ei lähde enää mitään äänen poikastakaan, onneksi kumminkin ei satu niin paljoa. Nenäni on alkanut vuotamaan ja korvani ovat lukossa. Onneksi ei ole kuumetta, niinkuin äidilläni, jolla oli aamulla 39.
|
| If you can't beat them, might as well eat them. |
[
February 18th, 2009 ï 7:27pm
] |
Wou taas yksi uskomaton päivitys, tai sitten ei.
Nämä kuusi päivää uudella kassajärjestelmällä on mennyt oikein hyvin, jos hyvin on, että soitetaan Help Deskiin kolmesti päivässä. Uudessa kassassa on käynyt mm. nämä ongelmat:
- Visa electron lakkasi ensimmäisenä päivänä toimimasta ollenkaan
- Kuittitulostin on tulostanu kaksi metriä pelkkää "öööööööööööööööööööööö":tä.
- Kuittitulostin on yhtäkkiä vaan lakannut toimimasta
- Sirukortinlukija on yhtäkkiä mennyt vaan jumiin
- Koko juttu on hidastunut niin, että tilttasi lopulta kokonaan.
Ja tässä vaan ne jutut, jotka ovat tapahtuneet sillon kun minä olin töissä. Eli siis vain 6/8 tuntia aamusta/illasta. Onhan siinä koneessa paljon hienojakin ominaisuuksia, mutta lasken nykyään takaisin annettavat rahat päässä, ennen kuin kone antaa minulle tiedon ja kuitin. Se on NIIIIIN hidas, että jonoa kertyy koko ajan enemmän, koska emme saa pidettyä entistä tahtia yllä.
Mutta minulle vihdoin tapahtui muutakin kun töitä. Olimme Minnan kanssa viime lauantaina Oxygenin avajaisissa, eli siis entisen Yanon. Yanon omistajat vaihtuivat, ja se on ollut (kai) kiinni tässä muutaman viikon, ja viime pe-la oli Oxyn avajaiset.
Koko paikka oli aika radikaalisti muuttunut. Siellä soitettiin melkein koko ajan aivan kamalaa musiikkia, ihan kuin samaa biittiä koko ajan o.o. Ja ne sohvat, ne oli kyllä nätit, aivan ihanaa barokki-kuviota, mutta ne oli valkoiset. Aivan valkoiset sohvat, baarissa. Toinen hassu juttu oli, että koko paikka oli täynnä kristallikruunuja ja peilejä. Saa nähdä miten kauan ne säilyvät :D.
Mutta koska paikan omistaa vietnamilainen pariskunta oli koko paikka täynnä vietnamilaisia. Jutussa ei ollut muuten siis mitään mätää, mutta alkoi heittää yli, kun portsarit tulevat tyhjentämään jonkun istuinalueen, jotta he pääsisivät sinne istumaan. Ymmärrän, etät he omistavat paikan, mutta hirveetä käytöstä tommoinen.
Iltaa myöten alkoi jo tulla hieman parempi olo, jossei olisi ollut yhtä Minnan vanhaa koulukaveria, joka koko ajan, lakkaamatta yritti saada meikäläisen huomion. Koko olemus, kaikki mitä se mies oikein teki tai sanoi, sai mut vielä enemmän halveksumaan sitä, ja silti se koko ajan tuuppas seuraan, vaikka itsekin huomas miten kylmä olin sitä kohtaan. Jonkin ajan kuluttua, se lausu mulle onneks viimeiset sanansa, ja kun loittonin siitä sen jälkeen, se ei tullut enään takaisin.
Loppu ilta meni vallattomasti, kiitos Minnan, Kallen, ja wan too ti too haa- musiikki puhelun (lyhyesti joku randomi nainen tuli puhumaa Kallelle, juttu meni japanimusiikkin ja tämä nainen puhui itsensä aivan pussiin, ja sanoi lopuksi, ettei pidä Japanilaisesta musiikista, koska he laulavat sillai wan hoi tii tan too.) Kumminkin meikäläisen muutaman päivän takaisin valveilun, aloin yhtäkkiä nuukahtamaan kesken kaiken erään sohvan kulmaan, ja Minna tajusi pistää hieman vauhtia (minna oli kuski), jotta pääsisin kotiin, enkä nukahtaisi sinne, niiden ihme hoppareiden keskelle, jotka kännissä istu tyhjälle sohvalle mun topin päälle, ja yritti kysellä multa jotain (sanoin sille hieman kylmästi, että tuolla päin on hieman tilaa, että mee sinne, niin kauan kunnes se usko). Ne jos jotain oli hirveen ilvettäviä, sillä toisella oli farkut polvissa, eikä sillä tainu olla mitään sielä alla, kun se istui sille VALKOISELLE SOHVALLE. En nähnyt onneksi kunnolla, sillä oli pitkä huppari.
Nyt mä tahdon vain nintendo DS:n, mieluiten liten, mutta se maksaa, mutta haluan sen silti. Ja mulla on kurkku ihan tajuttoman kipeä, ja soitan nyt Saaralle, vaikka se ei kai vastaakaan :D
|
| Can't read my, Can't read my. No he can't read my... |
[
February 12th, 2009 ï 12:08am
] |
Koska mulla meni taas eilen yöllä nukkumaan meno lähemmäs kahta, nukuin viime yöni hieman pätkissä. Aamulla heräsin jo klo 7.10, eli 40 min liian aikaisin, mutta katsottuani kännykkää, se olikin ihan hyvä juttu. Pomoltani, Jussilta oli tullut simppeli viesti: "Moi. Tule töihin klo 0900". Minäpä siinä aamutuimaan pyörittelin hieman silmiäni ja lähetin takaisin: "Ok, hyvä että heräsin aikaisin". Mulla kun on aamulla 45 min tarkka minuuttiaikataulu, ja mun pitää lähteä töihin tasan 45 min aikaisemmin. Jos olisin siis herännyt normaalisti klo 7.45, en olisi ehtinyt töihin tuolloksi. Kiitos kun ajattelit.
Töissä oli hieman sekavaa, koska meillä vaihtuu kassajärjestelmä. Kukaan ei tiennyt mihin mennä, kassalista oli täysin sekainen, eikä missään lukenut taukoja. En saanut kalasteltua mitään muuta kun, että menen tauolle/syömään silloin kun on aikaa, ja olen aamulla klo 12 asti kassalla. Riensin siitä sitten avaamaan kassaani, kun ihmisiä jo tuli sisään, hieman ärsyyntyneenä siitä, ettei kukaan viitsinyt valaista minulle mitään. Itsekin vain satuin vilkaisemaan sitä listaa, missä oli minun koulutusryhmäni ja milloin koulutukseni oli. Jos en olisi sitä katsonut, olisin varmaan istunut kassallani koko 8 tuntia 15 minuuttia ihan pässinä, baabaa...
Kun koulutus vihdoin alkoi, hieman kumminkin taas kesti, koska kukaan ei tiennyt mihin ryhmän piti mennä, sain kuulla, että jokaiselle on annettu 6 numeroinen oma numero, jolla avataat uudet kassat ja joka on oma henkilönumero.. Siis jokaiselle paitsi minulle. Kun ilmaisin tämän ääneen, kuului eräältä infotyöntekijältä, "Siellähän en on infossa, mikset katsonut!" Miksen katsonut.... MIKSEN KATSONUT!!! Vaikka, koska kukaan ei sanonut minulle mitään mitään semmoisista uusista numeroista, enhän minä nyt semmoisia osaa edes kysyä, kun en edes aavistanut, että numerot uusiutuu!!! Onneksi Jussi tuli sitten sinne katsomaan missä mennään, ja ilmoitin hälle, että kerros mulle mun numero nyt kun en katsonut.
Tajusin sen uuden kassajärjestelmän oikeastaan aika hyvin, ja onneksi, koska se on välillä paljon monimutkaisempi. Saa olla käsi koko ajan ojossa, kun meillä on kosketusnäyttö. Muutenkin esim. hinnan muutos on nykyään vaikeampaa: ennen piti vain näpytellä uusi hinta ja yhtä nappulaa, nykyään pitää mennä toiseen välilehteen, painaa yhtä nappulaa, painaa yhtä nappulaa, painaa yhtä nappulaa, kirjoittaa uusi hinta, painaa yhtä nappulaa, painaa yhtä nappulaa ja vielä painaa yhtä nappulaa... Eli siis vou. Kiva kun niitä aletuotteita eli niitä hinnan muutoksia yleensä ostetaan ei yhtä tai kahta, vaan 10 kerralla. Ja kaikki pitää vetää yksitellen samasta rumbasta läpi. Jeee odotan niitä ihmisiä.
Mutta illalla 17 aikaan pääsin kotiin, jossa minulla odotti huoneen siivous. Jotenkin aika siinä vaan hurahti näin ja kello olikin jo puoli yhdeksän, enkä mitään ollut tehnyt. Varmaan suurin osa johtui siitä, että löysin oman personal päiväkirjani, ja rupesin kirjoittamaan kolmen-neljän sivun juttua sen uumeniin. Viimeksi olin kirjoittanut siihen abi-risteilyn jälkeen. (kyllä pidän yhä päiväkirjaa ihan konkreettisena kirjana, jota kukaan muu ei lue)
Voisin tästä mennä jo nukkumaan, koska kello on, yllätysyllätys, puoli yksi. En vain osaa mennä aikaisin nukkumaan, olen ihan outo :(. Jään vaan tähän aina tekemään ja kirjoittamaan ja katsomaan erinäisiä asioita, että en ollenkaan tajua ajankulua. Pitäis pitää varmaan kone kiinni joskus ihan koko päivän.
|
| maybe I'm the one who is the schizophrenic psycho |
[
February 9th, 2009 ï 10:34pm
] |
Oon kuunnellu liikaa Puddle Of Mudd:ia... Mun päässä ei pyöri mikään muu kun Puddle Of Mudd... Tähän väliin voisin vetäisti hienon tanssin, joka mulla pyörii oikeestaan myös päässä, mutta ehkä en kumminkaan hah.
Heräsin tänään mysteerisesti klo 11.15, joka teki minut onnelliseksi eilisen klo 2 valvomisen jälkeen. Eilen meni muutenkin myöhään, kun menin Reetalle katsomaan hänen uutta asuntoaan Keravalle. It was HUGE! Piirsin siitä kuvankin äidille tänään innossaan (jonka ensimmäinen kommentti oli, että hei sä piirrät meidän ostoslistaan!!!), mutta en saanut sitä hienoa asuntoa kunnolla esiin, olen aina sukannut piirtämisessä :,(... Mutta katsoimme muutaman elokuvan (josta toinen oli ihme Amerikkalaisunelma-surkea-Deja Vu ja toinen tv:stä tullut Terry Pratchetin kirjaan perustuvat joku Magian värit), jonka jälkeen menimme nesteen kautta odottamaan junaani kotiin.
Reetalla oli mukavaa, oli kiva nähdä pitkästä aikaa, ja Reetta oli hassu olento, joka innostui kokoomastani tuliaiskorista ja korjaili hajoavaa pesukonettaan. En malta odottaa, että pääsen muuttamaan omaan kotiin, ja saan itse myös sisustaa huushollini. Tahtoisin vaan kaksion, jotta saisin sinne toiseen huoneeseen mahd. paljon pöytiä ja säilytystilaa, koska mun kasvava askartelu/puuhailu/kirja varastoni on jo niin iso, ettei se mahdu omaan huoneeseeni, jossa on myös semmoista roinaa, kuten sänky ja vaatekaappi...
Mutta tänään vähän vaille yksi sain kuulla, että lähdemme Jumboon heti kun Sami tulee kotiin koulusta. Vihdoin minua informoitiin tarpeeksi aikaisin, koska kestää hetken, ennen kuin olen valmis lähtemään ulkoilmaan. Olin valmis jo viidessätoissa minuutissa, ja syötyämme olimme valmiita lähtemään.... mutta Samia ei kuulunut kotiin. Monen soiton jälkeen, joihin kukaan ei vastannut, minä päätin ekstemporee lähteä ulos etsimään kadonnutta pikkuveljeäni (äiti katsoi hieman kummissaan, koska enhän minä Samia voinut löytää täältä suuresta Järvenpäästä). Perimmäinen ajatukseni oli kumminkin päästä ulos, siellä oli vaan niin kaunista.
Sami astelikin minua vastaan, kun olin päässyt 20 metriä tietä eteenpäin, ja pääsimme matkaan.
Juttu kun on niin, että minua ei kannata päästää yksin isoon ostoskeskukseen. Koska palkkani on nykyään kuukaudessa lähempänä 2000, on tililläni semmoinen summa, että sen kuluttaminen on minulle joskus liiankin helppoa. Ensimmäisessä pysähdyksessäni, Sinooperissä, käteeni sattui muutamat pinssi-, sormus- ja korvakorupohjat, muutama metri heijastinnauhaa ja aivan ihana, halpa leimasin, jota tulen käyttämään aika paljon. Matka siitä jatkui kohti Anttilaa, josta ostin vaseliinia, jotta saisin tehdä itse omia huulikiiltojani (simply sekoittaen luomiväriä ja vaseliinia). Etsin myös isoa luomiväripalettia, mutta se oli jokaisesta kaupasta loppu. Pakko kai sitten tehdä PayPal tili ja tilata yhdestä nettikaupasta, josta saan sellaisen 78 napin paletin hintaan 16 euroa...
Pysähdyin myös Suomalaiseen, jossa hieman pyörien nappasin keittokirjaosastolta mukaani nämä kaksi kirjaa. Kuka olis arvannut, että meikäläinen ostaa suklaa kirjan. Noh täytyy sanoa, että olen alkanut himoita suklaaleivonnaisia, ja tuon kirjan 365 ohjeessa on aika paljon suklaaleivonnaisten ohjeita. Eikä hintakaan ollut kuin 10. Samaten olen etsinyt alkoholittomien juomien reseptikirjaa ja tuo mehu kirja 8 eurolla ei kaivannut toista mietintäkertaa.
Muutaman muun luomivärikauppaepäonnistumisen jälkeen menin suoraan H&M:ään josta löysin itselleni pipon. Meinasin sortua ostamaan yhden 5 luomivärin paletin neljällä eurolla, mutta en sitten ostanut, koska ostaessani sen isomman, en tekisi niillä enää mitään. Mukaan tarttui myös tyhjät purkit huulikiiltojani varten, sekä muutamat meikkisiveltimet.
Vihdoin törmätessäni muuhun perheeseeni, menimme syömään ja kiersimme läheiseen pelikauppaan. Katselimme siellä yhdessä hetken pelejä, kunnes taas vaihdoin melkeinpä vahingossa itseni erakko-shoppaaja-moodille, eipä aikaakaan kun muut lähtivät jo ruokakauppaa jättäen minut yksin ostoksille. Kiertelin Gamestopissa, silmäni osuivat kassalla pyörivään etäisesti tuttuun hahmoon. Liikuin hieman lähemmäksi, kunnes tajusin ensimmäisten vaistojeni osuvan oikeaan, sehän oli Elina! Minulta oli mennyt ihan ohi Elinan työpaikan vaihto, koska en ole oikein lukenut ihmisten blogeja, kiitos the massive konetuho in november. Juttelimme siinä muutaman hetken aina kun muita asiakkaita ei ollut, ja koska kassa oli jotenkin osuvasti ota kolme maksa kaksi pc-peli-hyllyn vieressä, meikäläiselle lähti mukaan siitä Black and White 2, Age of Empire 3 ja Worms 3D. Tuon ensimmäisen pelin takia otin vain nuo kaksi muuta. Olen jo pitkään himoinnut Black and Whitea. Siinä sitten Elinan kanssa mietittiin, että olisi kiva nähdä porukan kanssa, ja luvattuani olla yhteydessä, riensin iloisesti hyppien (tai ainakin melkein) lopun perheeni luokse, joka jo tuli kaupasta.
So jätskien jälkeen, lähdimme pois Jumbosta kotia kohti, jossa istahdin koneelle, enkä siivonnut kuten minun tänään piti.
Tahdon ostaa Dungeon Lord-pc pelin. Kummassakaan Jumbon pelikaupassa ei sitä ollut ja olin hyvin surullinen, en jaksaisi tilata sitä netistä. Tilt-kaupan myyjä vielä oudosti ehdotti, hyvin tylyllä äänellä, että "Suosittelen huuto.nettiä!". Mitäs sekin meinaa ;___;. Enkös mä voi ihan vain ostaa sen uutenakin jostain... ehkä en.
|
| I'm going to be somebody else |
[
September 15th, 2008 ï 9:06pm
] |
Nyt minä kyllä kyllästyin itseeni.
Tahdon jotain uutta, ja sen tulen myös saamaan. Värjään hiukseni aivan koko blondiksi, on listallani nro 1. Koko vaatekaappi uusiksi, on nro 2 ja missio alkoi tänään hyvällä vauhdilla. Ja mitä muuta olen tehnyt itselleni? Näkisittepä mun ihanat kynteni!
En koskaan ajatellut, että pistäisin itselleni tekokynnet, mutta aah Minnan avulla minulla on nyt aivan ihanat, pitkät, tasaiset, koristeelliset kynnet, jotka sopii minulle. Meillä oli muutenkin niin kivaa näiden laiton kanssa, koska kynsiliima tarttuu ihan joka paikkaan, ja Minnasta meinas tulla minun kotiorja, kun se liimautui lakanaani kiinni.
Kemian yo meni odotettua paremmin, läpi kai pääsen, ei sitä tiedä, joku sanoi että pisterajat nousee, koska oli helppo koe. Äidinkielen tekstitaidon kokeen aiheena oli Tuntematon sotilas yms. meinasin suuttua siellä kokeen aikana ihan äärettömästi, vitsi vihasin koko aihetta koko sydämeni pohjasta, en pidä sodista.
Kemian yo:n takia ei ole enää kemian tunteja, joten olen kolussa yhden tunnin kolmena päivänä viikossa. Koulua onkin ruhtinaalliset 5 koulupäivää, josta yksi on äidinkielen esseekokeen tekemispäivä. Eli ei enää kauan koulua ollenkaan :D
|
| I'm So Sorry For You |
[
September 4th, 2008 ï 3:55pm
] |
Kuolema ei ole koskaan mukavaa. Ei sillon kun se tulee toisten kohdalle, ei silloin kun tulee omalle kohdalle. Mutta kyllä se harmittaa niin hirveästi, kun se tulee jonkun tutun kohdalle.
Jos olette lukeneet jostain miehestä, joka jäi Malminkartanossa junan alle, ymmärrätte mistä puhun. Kyseinen henkilö oli isäni ystäviä, ja minäkin tunnen hänet. Tai tunsin. Äitini kertoi asiasta minulle äsken, mutta se ei tuntunut niin miltään, ennenkuin menin lukemaan artikkeleita kyseisestä onnettomuudesta.
Taakse jää ystävät, perhe, rakkaat ja elämä. Ei sitä koskaan tiedä millon mikäkin tulee kulman takaa, joten yritän oikeasti elää niin ettei minua jää kalvimaan, että jotain jäi tekemättä. Maailmassa on niin paljon asioita, ettei niitä ehdi kyllä vaan käsittämään tarpeeksi nopeasti. Ihminen on ihan liian hauras.
|
| I Like to say now PIIIIP |
[
August 29th, 2008 ï 1:36pm
] |
Heärsin juuri. Olin aamulla kyllä koulussa, siinä klo 8-9 ja tulin heti kotiin takasin nukkumaan. Heräsin siis tuossa vähän aikaa sitten, eli nyt on ihan maittava olo. Näin kyllä ihan hirveää unta, jossa äitini oli kuollut, ja yritin siirtää hänen sieluaan takaisin ruumiiseen. Muistan miten unessa vaan yhtäkkiä aloin itkemään ollessani ensin aivan apaattinen. Muistan miten minua ahdisti aivan suunnattomasti. En ole koskaan ennen miettinytkään mitä tekisin jos äitini kuolisi.
Koulua siis käyn. Ei minulla ole kuin kaksi kurssia, joista toisesta ei tule edes numeroa. Eivätkä ne kummatkaan ole edes niin tärkeitä, koska olen saanut jo tarvittavan kurssimäärän täyteen. Mitä nyt ne ovat abikursseja, ja siten hyvin tärkeitä. Kemiassa yritän sinnitellä. Laskeskelin, että läpi pääsisin siitä kumminkin, oon mä edes jotenkin hyvä siinä. Äikässä pystyy kompensoimaan mun pisteistä jos saan I+:kin.
Sain uuden työpaikan Tarjoustalosta :). Ihanaa ei enää tarvi kestää siellä mäkkärissä.
|
| Shit. |
[
July 26th, 2008 ï 2:36pm
] |
Musta tuntuu, että olen vetäytynyt ihmisistä. Muutamat mulle tärkeät ihmiset eivät tunnu enään niin läheisiltä ja mua ahdistaa niin pirusti kun en saa enää suhteita kuntoon. Musta jotenkin tuntuu, että toinen puoli ei edes halua muuttaa tätä nykyistä järjestelyä, vaikka musta olis ihanaa, jos kaikki olis niinkuin ennenkin.
Mutta mä olen saanut jonkun randomin stalkkerin töistä. Okei ehkä vähän liioittelen, mutta erittäin randomia se kumminkin on. Joku toissapäivänen asiakas oli käyny kommentoimassa mulle galleriassa, ja pelästyin ihan himosti. Ajatelkaa nyt kun töissä jossa pidetään nimikylttiä, ne tietää sun nimen ja ääh, ei sitä tiedä. Joskus mua ottaa noi asiakkaat päähän niin paljon muutenkin. Mä olen töissä, teen töitä, myyn teille tuotteita, mutta mä EN päätä MITÄ me myydään, MILLOIN me myydään ja MILLÄ hinnalla me myydään. Olen vain vaivainen harjoittelija oikeesti. Ihan kun se mulle huutaminen auttais asiaa eteenpäin mitenkään. Olen minäkin ihminen, ei tarvitse huutaa aaaargh.
Menin sekaisin mun tilin rahamäärästä ja ostelin vähän juttuja. Muutaman dvd:n (disturbia, the final cut, spiderman 3 ja parfyymi), pleikkari pelin (guilty gear x, dancing stage supernova ja samille bioniclen), vaatteen (mekon, paidan ja violetit farkut), ruokaa, tulostinpaperia joo vähän kaikkea. Mut nii... tykkään niistä kaikista :D.
Nyt olen kipeä, en viitsi soittaa töihin etten tule, koska meitä olis tänään muutenkin vain kaksi closessa, enkä tahdo jättää Nooraa pulaan.
Kohta kouluun jeee.
|
| Enter no title here |
[
June 1st, 2008 ï 4:26pm
] |
Pyöräni varastettiin, taas, kyllä. Samasta paikasta, mutta nyt oli mennyt vasta 8 tuntia, jotka olin töissä. Ja pyörä oli äidin tällä kertaa. Nyt en löytänyt edes katkaistua lukkoa, kun yöllä sitä etsin ja kiroilin, kun en tahtonut lävellä kotiin. En pitä close vuoroista, koska silloin voi mennä jopa 2-3 yöllä ja pitäisi mennä vielä junaan ja kotiin. Jotenkin tuntuu, että kumpikin varkaus liittyy alkoholiin, ensimmäinen pyörä varastettiin vappuna, toinen päättäreinä. Pitää mennä poliisiasemalle.
Eilen oli ylioppilasjuhlat. Ei minun, saan lakin vasta joulukuussa. Ehdin käydä Minnan, Tomin, Hennan ja Tiinan juhlissa ennen kuin työni alkoi. Minnalle tahdoin aivan pakosti, ja onneksi ehdinkin, Minna oli suloinen ja olen niin onnellinen hänen puolestaan. Olisi vain ollut kiva käydä kaikilla kavereilla, mutta työ pakko mikä työ pakko.
Sain maanantain palkan (joka oli paljon enemmän kuin ajattelin) ja ostin vihdoin kaiket puuttuvat asiat: Mustat ballerinat vanhojen, nauravien tilalle, kesämekon, uudet shortsit, jalkavoiteen ja puuterin. Sain myös velkani maksettua äidille ja hiukseni värjättyä kampaajalla (jossa tajusin, että hiuksteni alaosan värjääminen kampaajalla on samanhintainen kuin kotona, koska monivärivärjäys + leikkauksen ja yksi väri + leikkauksen välillä on vain 10 euroa eroa = hiuväri kaupassa maksaa saman verran).
Huomenna alkaa toinen "työ". Olen päivärippikoulussa apuohjaajana ja pitäisi nyt tehdäkin sinne muutama oppitunti. En olekaan koneella nyt paljon, en vain jotenkin jaksa. Liian nättiä ulkona!
|
| This way, that way |
[
May 19th, 2008 ï 10:20am
] |
|
Tämän virkkeen jälkeen en mainitse töitäni tässä entryssä laisinkaan!
Tällä hetkellä istun koulun kuvisluokan tietokoneluokassa. On menossa valokuvauskurssi, mutta olen tulostanut niin paljon kuvia, etten enää saa. Ja koska tänään oli kameranpalautuspäivä, oli minun pakko tulla tunnille. Nyt siis istun koneella ja rämpyttelen nettiä. Kotisivuja olisin päivitellyt, mutta unohdin tekstini kotiin, enkä voi siis kirjoittaa niitä, ne kun pitää tehdä ensin.
Itse Kuusade.net:n etusivun jo päivitin. Tein siitä aika erilaisen, pelkät linkit ja pienet random runot siihen alle. Siitä tuli kyllä aika nätti, sellainen hento pinkki/violetti/lila. Harmittaa vaan, koska en saanut sitä bottom koodia toimimaan. Ensinnäkin kuva ei mennyt ihan alareunaan ja toiseksi sitä ei pienellä resolla pystynyt edes scrollaamaan: Afemia linkki ei ollut näkyvissä laisinkaan. Muutin sen sitten yläkulmaan.
Olin torstaina Saaran kanssa koulun jälkeen. Emme me oikein muuta tehneet kuin istuimme sängylläni ja luimme vanhoja WITCH lehtiä. Nauroimme välillä kuin mitkäkin hullut, koska lehdissä sattui olemaan jotain aivan idioottimaisia kuvakulmia ja naamoja (mm. metrin pituisia otsia ja hiiren näköisiä naamoja). Meidän piti mennä uudelle jättitrampalle, mutta sattuipa niin, että torstaina satoi aika lailla. Sen sijaan oli kivaa olla Saaran kanssa rennosti yhdessä.
Sain muuten Bridge to Terabithia (silta salaiseen maahan)-dvd:n! Tai no ostin. Se maksoi Toy's ur uss:ssa vain seitsemän euroa, joten oli pakko ostaa. Kyseessä on toiseksi paras elokuva, jonka olen koskaan nähnyt. Paras on Pan's Labyrinth, jota en jostain kumman syystä ole vielä nähnyt dvd:nä missään. Sami käytti 500 lahjakorttinsa siellä loppuun muutenkin. Ostin uuden potkulaudan, pleikkapelin (eyetoy sports) ja sukelluslasit/snorkkelin. Enpä osaa sanoa, käyttikö ihana veljeni rahansa oikein, mutta sainhan itselleni ainakin Piirrä ja arvaan!
Viikonloppu on ollut aika löysää. Mitä nyt olen mennyt ihan liian myöhään nukkumaan, koska olen niin uppoutunut ficceihin, joita lueskelen. Kumminkin ei minulla ollut kamalia ongelmia nousta sängystä tänä aamuna, vaikka nukkumaan meninkin puoli kolme. Taidan olla jo aika tottunut tällaiseen unirytmiin. Tänään kyllä menen heti kymmeneltä sänkyyn, luen siellä sitten jotain, jos ei nukuta.
Taidan vielä katsoa, jos voisin sittenkin tehdä jotain kotisivujeni hyväksi.
|
| Little update, u know! |
[
May 11th, 2008 ï 7:30pm
] |
Eli siis tässä pienesti ja lyhestiä viime muutaman päivän jutut hienoina ranskalaisina viivoina:
- Ostin vihdoin uudet tennarit
- Saaran kanssa katsastettiin uusi kirppis, mukaan tuli kolme paitaa (ja Saara velkaa 15 e)
- Saaran kanssa hoilattiin Disney biisejä keskustassa (!!!)
- Sikana töitä, väsyttää closen takia, nukkumaan pääsin puol kaksi
- Eilen töitä onneks vaan 19 asti
- Eilen rankkaan biletystä Rantsussa (eli ei, kavereiden kanssa henkailtiin, oli nätti päivä)
- Tein kolme hienoa äitienpäivä korttia (yksi myös synttärikortti)
- Tänään koko isänpuolen suku paitsi isosisko ja isoisä paikalla mummin 70 "juhlissa" (niin, myös isä oli paikalla)
Ja niin...
- Mun pyörä pöllittiin, vain katkottu rengaslukko löytyi
|
| Warm, cold, warm, freaking cold |
[
May 6th, 2008 ï 3:52pm
] |
Kyllä, se on UUSI ULKOASU! Vitsit kun kyllästyin (taas vaihteeksi) siihen edelliseen, ja koska se ei sovi mun tulevaan uuteen Afemian ulkkaan niin vaihdoin tämän. Tässä siis vähän ensimakua Afeamian ulkoasusta, vihii! Tein myös uuden oletusavatarin, sillai parissa sekunnissa, mutta siitä tulikin ihan himo nätti! Mulla on joku obsessio silmiin.
Olen ollut nyt siis töissä muutaman vuoron. Olen hieman poikki, mutta ei siinä mitään, täytyy sitä työtä tehdä. Ainoa hyvä puoli siinä kai on se, että saan rahaa, kaikki muu menee huonon piikkiin: työmatkat, työajat, työasu, työpaikka, työolosuhteet... you named it. En kyllä sen elokuun jälkeen enää tuota työtä ala tekemään ja nytkin etsin, jos sais jotain muuta. Jalat kärsii.
Kouluakin pitäisi käydä joten pitäisi hieman vähentää työvuoroja, koska en millään jaksa tehdä neljä 7 tunnin työvuoroa viikossa, kun pitäis kouluakin opiskella ja läksyt tehdä. Ja kun mun työt alkaa siis aina siinä koulun jälkeen, että ei melkein koskaan ole aikaa tehdä. Onneksi mulla on kumminkin niin löyhä jakso, että ehdin joskus ennen koulua menemään aikasemmin sinne ja tekemään tunnin-kaks asioita. kotona kun ei oikein saa tehtyä koskaan.
Tänään oli kemiaa, pelkästään, ja olen hieman pihalla. Viimeksi kävin kemiaa joskus vuonna nakki ja makkara, eli en millään muista milloin. Ja olen siis unohtanut melkein kaiken, eikä tuo vitoskurssikaan taida pollaan mahtua. Pitäisi opiskella itsenäisesti kaikki asiat, mitkä tunnilla käydään, koska menemme niin nopeaa tahtia, mutta en sitäkään ehdi tekemään. Tunnilla tehdään jotain töitä ja kotona hädintuskin ehdin läksut tehdä. Pitäisi kyllä varmaan hieman rajata sitä aikaa.
Eilen olin Tiinan kanssa. Näimme koulun jälkeen kirjastolla ja lähdimme käppäilemään keskustaan. Ostin matkalla junalipun Keravalle (töiden takia) ja menimme mäkkiin syömään, jossa tajusin, että mäkkiruoka menee vain pakolla nykyään alas. Sitä se teettää kun sitä tekee koko ajan. Pikaisesti instruun, koska lasit tippuvat nokalta ja sitten Faunattareen. Siellä kipitti maailman suloisimpia minihiiriä ja pupuja, joten aika siinä vierähti mukavasti. Tiina tuli vielä meille katsomaan Naminéa (meidän pientä 7 kk ikästä kisutyttöä) ja pelasimme hetken Eyetoy SegaSuperstaria (!!).
Huomenna Saaran kanssa katsastetaan uusi kirpputori keskustassa. En ole Saarankaan kanssa ollut pitkään aikaan, ihmetyttää miten me ollaan niin etäydytty toisistamme. On tullut muutenkin tässä viikonlopun aikana mietityttyä ihmissuhteita puolelta ja toiselta. Pitäisi löytää sitä perkeleen aikaa ja keskittyä muihin ihmisiin ja itseeni.
|
| "Hola, osta kola" |
[
April 6th, 2008 ï 8:42pm
] |
Olen ollut nyt viikon Cran canarialla. Lähdimme viime lauantaina hyvin aikaisin, koska lähtöselvityksessä pitää olla aina todella aikaisin. Olin pakannut edellisenä päivänä ja taisinkin ottaa mukaani melkein kaikki kesävaatteeni, tai sitten en.
Lentokentällä odottelimme aika vähän aikaa, kai siinä muutamat croisantit vetäisin ja musaa kuuntelin. Lentokoneessa jouduin istumaan yksin. Tai no käytävän toisella puolella, niitähän on kolme istuinta käytävän kummallakin puolella rivissä, ja meitä oli neljä. Vieressäni istui kaksi naista, jotka vetelivät tiuhaan tahtiin mitäkin erikoisia minidrinkkejä. Jättivät onneksi minut rauhaan, ja rajoittivat juomisensa ihan oikeeseen pisteeseen. Siinä aika sujui ihan leppoisasti lueskellen uuden Potterin suomennosta, jonka olin säästänyt matkaa varten. Lentokoneen "telkkarit" olivat epäkunnossa, joten emme nähneet mitään elokuviakaan.
Oikein pitkän (6 h) ja erittäin maittavan ruaan jälkeen olimme saapuneet Canarialle. Siellä oli lämmintä, vihreää, kuivaa ja aivan ihanaa. Saavuimme pienen bussimatkan päästä hotellillemme Melonerakseen, jota ympäröi hieno sininen aita. Portti, josta meidän piti kulkea, oli kiinni ja hetken mietittyämme löysimme hienosti piilotetun ovikellon jostain aidan luota. Ovi avattiin ja pääsimme kirjautumaan sisään. Hotellimme oli omatoimihotelli, joka meinasi sitä, ettei siellä ollut suomenkielistä opasta koskaan. Saimme siis söngertää kaiken haluamme respaan enkuksi, mutta oikein hyvin meidät tajuttiin. Jos sanoi vain esim. Taxi tai safety box, alkoivat henkilökunta heti soittelemaan yms. Emmekä me oikein enempää oltu niiden seurassa, omatoimisesti kuljimme portista sisään ja ulos ja maailmaan (tai no ensin piti kysyä miten portti avataan, koska kumpikaan meille annetuista avaimista ei toiminut. Selvisikin, että avaimenperäksi luultu juttu olikin elektroninen tunniste portin lukkoon).
Selvittyämme hotellihuoneesen (matkalla oli satajayksi porrasta ja minun piti kantaa laukkuni, joka painoi ihan kamalasti) menimme pikaostoksille hotellin omaan markettiin, (Asiointia helpotti sekin, että Espanjassa on eurot. Mitä nyt kyseisessä kaupassa oli ihan kamalan kallista.) josta löysin kaikkia hienoja erikoisuuksia niinkuin kissanhiekkaa nimeltä PasCat (olin väsynyt, repesin). Tämän jälkeen siirryimme osioon suunnistus ja lähdimme etsimään rantaa. Asuimme ihan rannan lähellä, alle viisi minuuttia, mutta menimmekin pitempää tietä kauemmaksi. Sieltä kävelimme auringonlaskussa kohti hotellia, kävimme ravintolassa syömässä ja menimme nukkumaan.
Sunnuntaina oikeastaan mikään iso paikka ei ollut auki, joten me päätimme lähteä kävelemään pitemmälle rannan suuntaan. Kävelimme aika paljonkin pitkin rantaa, kunnes lähdimme takaisin hotellille, koska alkoi tulla nälkä. Hotellilla menimme uima-altaalle ja sieltä kun lähdin, liukastuin portaissa ja teloin häntäluuni. Kipu taantui vasta perjantaina.
Maanantaina vuokrasimme auton kahdeksi päivää. Lähdimme heti ajelemaan Cran Canarian vuoristoille, jossa otin kuvia kuin viimeistä päivää. Kilometrejä kului vähän, mutta matkaan meni koko päivä, kiitos niiden teiden, jotka menivät joka kohdasta mutkalle. Yleisesti siellä mentiin sellaista S-kirjaimen näköistä tietä pitkin pilvien yläpuolella. Seuraavana päivänä menimme suurimpaan ostoskeskukseen Atlanticoon, joka oikeasti oli aivan hervottoman kokoinen. Siellä jo edellisenä päivänä ollut kurkkukipuni voimistui aivan tahottomasti, ja loppua kohti se oli niin kipeä, etten enää jaksanut. Hotellille päästyämme minulle oli noussutkin lämpöä ja menin kahden teekupin jälkeen nukkumaan.
Aamulla äiti herätti minut, ja tuntui, että kurkkuni olisi muurautunut umpeen. Minulla oli melkein 39 astetta kuumetta, joten äiti passitti minut lääkärille. Äiti soitti oppaalle, joka sanoi paikan, jossa oli suomalaista henkilökuntaa ja selvisi, että minulla on jonkinsortin kurkkutulehdus. Sain siihen kolme lääkettä, ja koko loppupäivän minä vain nukuin ja nukuin. Sitten olikin jo torstai. Aamulla olin kuumeeton, ja meidän piti lähteä äidin kanssa ostoksille. Kumminkin saamani antibiootti teki minulle niin huonon olon kun otin sen, että en päässyt lähtemäänkään minnekkään aamulla. Makasin sängyssä mitään tekemättä, koska minusta tuntui aivan kamalan huonolta. Vaikutus kumminkin lakkasi jo muutaman tunnin kuluttua, joten illalla pääsin jo lähtemään kävelemään pitemmälle. Kävimme ensin eräässä ostoskeskus Yumbossa, josta löysin kaksi aivan ihanaa paitaa, joita en sitten ostanut (harmittaa nyt ihan vietävästä) ja kävelimme sitten Puerto Ricossa, jossa oli aivan kamalasti kissoja. Löysimme aivan suunnattoman kokoisen jäätelöbaariin, jossa oli vaikka mitä lajikkeita. Kesti aika kauan ennen kuin päädyin After-Eghtiin ja Jogurtti-Kiivi makuihin niistä 30-40 maun joukosta. Tämän jälkeen Taxilla hotellille.
Perjantaina me sitten menimme aamun lääke-pahaolo-aallon jälkeen rannalle. Siellä oli aivan valtavan kokoisia aaltoja, koska tuuli niin paljon. Meinasin kaatua aalloissa aika monetikkin, kun kävelin rantaa pitkin merenrajassa. Rannalla oli ihanaa olla kun hiekka oli lämmintä ja ilmakin oli mukavan lämmin. Sami rakensi hiekkalinnaa, kun minä taas kuvailin. Mitä nyt taivas oli ihan pilvessä. Tämän jälkeen lähdimme vihdoin äidin kanssa ostoksille. Äiti osti minulle ihanan simpukkakaulakorun ja minä tarvikkeet tuliaisia varten. Jäi ostamatta vaatteita, joka nyt vähän mietityttää, löysin niin kivoja vaatteita (kaksi edellämainitsemaani paitaa, ihanan römpsyhameen [olisin ostanut, mutta koko M ei istunut ollenkaan] ja hienon t-paidan missä oli uimassa oleva tikku-ukko, hai ja siinä luki Bye bye).
Lauantai tuli liian nopeasti. Minusta oli tyhmää lähteä, kun kotona olisi kylmää ja kosteaa. Halusin jäädä sinne lämpimälle hiekkarannalle ja unohtaa tyhmät talvi/syys/kevät vaatteet. Lauantai aamuna en sitten ehtinyt kärsiä pitkään lääke-pahaolo-aallosta, koska ruumiini antoi vihdoin periksi sille pahalle ololle (tämän takia en ottanut tänään viimeistä antibioottiani). Lähdimme taas aikaisin lentokentälle ja sieltä kohti Suomea. Tällä kertaa sain ikkunapaikan, ja vietinkin aikaa ottamalla kuvia pilvistä. Mitä nyt melkein kaikissa kuvissa näkyy lentokoneensiipi, koska istuinrivimme oli juuri sen päällä.
Nyt olen vain yrittänyt saada kiinni kaikesta mistä olen jäänyt paitsi. Kamalasti on kaikkea, ainakin Naminéa. Voi herran jestas kun sitä ihanaa kissatyttöä oli ikävä, aloin itkemään, kun sain sen yöllä syliini. Koko tämän päivän se on nukkunut vieressäni sängyssä, kun olen itse tehnyt tuliaisia. Ja kohta pitää lähteä taas, Ranskaan.
|
| Something old, something new |
[
March 15th, 2008 ï 10:23pm
] |
Jesh menin ja mokasin täysin. Arvatkaapas vaan millon piti koulun kurssivalintatuloste palauttaa? No ei ainakaan sillon, kun mie sen palautan, eli ens viikolla. Menin ja unohdin koko homman, kun kurssivalintaohjelma sekoili, kun yritin tehdä valintojani. No kyllä ne kurssit valittuna on, tuloste pitäis vaan viedä maikalle, jotta vaikka.. ymm.. mun opiskelu ei loppuis! *Lisää tähän paha kirosana*!!!
Englannin Yo oli perjantaina, ja kyllä mie siitä nyt ainakin A:n saan. En minä muuta tavoitellukkaan (siis kyllä se L olis jotain mahtavaa, mutta mun enkulla L? Älä unelmoi), enkä ole mitään uusimassa, jos läpi pääsen. Ei mua kiinnosta, vaikka kaikkien sukulaisten Yo-todistukset on luokkaa: L, L, L, E, L, M (voi ei menin ja ryssin)! Pääasia, että olen omasta mielestäni saavuttanut hyvät arvosanat, ja kyllä se matikan E kattaa vaikka miljoona A:ta, koska se oli sellainen yllätys.
Tänään oli aikamoinen ostos päivä. Anttiloissa oli joku ison alen loppumispäivä, ja menimme sinne sitten perheen kanssa. Löysin maailman näteimmät ballerinat 15 eurolla, mutta arvatkaapas vain olivatko 37 ihan liian pienet ja 38 taas liian suuret! Mikä tuuri minulla taas vaihteeksi. Ne olivat tällaiset, katsokaa nyt niitä.
Mukaan tarttui monen monta hörpäkettä, ja ostin itselleni myös uuden mp3 soittimen. Se on niin kaunis ;___;. On mulla silmää. Okei se oli halpa, ja kyllä se on nätti. Ja siinä on 2gb tilaa, joka on aivan passeli minulle ja minun musiikkivarastolleni. Eikä se ollut kallis (80 euroa). (ja se ei ole noin krikkaan värinen, paljon hillitympi)
Menimme myös Toys 'r us-kauppaan, jossa käytimme Samin 500 euron lelulahjakorttia taas. Toys 'r us on siinä hyvä kauppa, että siellä on muitakin tavaroita kuin leluja. Sami siis osti/otti itselleen Game Boy micron ja sille kolme peliä. Sami myös päätti ottaa Trivial Pursuitin Disney version, jota olen himoinnut vaikka kuinka kauan, koko perheelle. Ja sitten se suloinen pikkuveli osti/otti mulle Piirrä ja arvaa pelin! En jaksa odottaa, että pääsen pelaamaan sitä. Äkkiä nyt jo huhtikuu, jotta voimme viettää tyttöjen kanssa Yo:t loppu-iltaa (okei, oikeesti Tiinan ja minun teki mieli nachoja, joten päätimme pitää taas meillä peli/syömis iltamat, jolle keksimme äkkiä nimen).
Ainiin, Raimo osti itselleen oman kannettavan. Ja eikös se koko ajan kysyny multa miten se asennetaan, ja mitä pitää tehdä. Ihan sama juttu Samin ja sen GBmicron kanssa. Koneen jo ymmärrän, kyllähän mie osaan enemmän kuin kukaan meidän perheestä, mutta Sami kyselee multa konsolista, johon en ole koskaan ennen edes koskenut, tai edes katsonut! En mä nyt kaikkea tiedä ja ärsyttää ihan suunnattomasti, kun pitäis osata ja sit valitetaan, että "etkös sinä nyt osaa kun olet niin paljon siellä koneella". Aivan se tieto edelleenkin valuu tästä näppäimistöstä sormien kautta mun aivoihin kaikilta sivuilta, jopa niiltä joissa en ole edes käynyt. Kyllä tekniikkatietous pystyy imeytymään aivoihin, kun mikään muu ei!
|
| New beginning |
[
March 13th, 2008 ï 3:01pm
] |
Sain uuden ulkoasun livejournaliin! Edellinen alkoi jo hieman tympiä sillä mustuudella. Mutta tämä on kiva, raikas ja kirkas ja aurinkoinen. Oih tulee ikävä kesää, tahdon kesän! En jaksa odottaa kun on niin lämmintä, ettei tarvi pukea isoa kerrastoa päälle, vain jotta voisi viedä roskat ulos jäätymättä. Voi vain olla ja nauttia siitä, ettei kädet kohmeennu silloin kun niitä tarvitsisi. Ei tarvi pelätä, että vilustuu kesken koeviikon tai muuta vastaavaa. Ja mitä tärkeintä: Saa käyttää ihania kesävaatteita, niinkuin farkkushortseja ja toppeja ♥.
Huomenna on englannin YO. En ole jaksanut lukea-päntätä englannin oppikirjoja, vaan olen tehnyt erilaisia haastavia tehtäviä netistä. Ne ovat minusta paljon helpompia ja järkevämpiä, ja olen jo niiden avulla oppinut monia uusia sanoja. Toivon vain hartaasti, että essee osuudessa olisi edes yksi "kirjoita tarina"-aihe. Niistä saan aina todella hyvin pisteitä, ja saan kirjoitettua kepeästi sen tarvittavan sanamäärän (okei menee joskus niinkin yli, että alkaa pisteitä vähentymään).
Sain työpaikan. Ensimmäinen haastatteluni ikinä, ja sain paikan. Keravalta, mutta ei sinne junalla kauan kestä, ja minulla ei oikein ole vaihtoehtoja, joten ei haittaa, vaikka siinä matkustelussa kuluu rahaa. Voin mennä aina katselemaan Keravan kirjastoakin, siellä on aina helpommin/enemmän kirjoja kuin täällä, eivätkä ne ole myöhässä sitten, koska pystyn palauttamaan ne työmatkalla. Jou musta tulee kova työntekijä.
Lukuloma on kohta ohi. Vielä vähän alle kuukausi on lomaa. Tätä suurta surua lievittää kumminkin se, että olen lähdössä vielä maaliskuun aikana Cran Canariaan viikoksi. Pääsemme ihan sinne hiekkadyynien lähelle. En jaksa odottaa, että saan ottaa ihania kuvia. Ah siellä on lämmintä ja nättiä ja aurinkoista, plus kaunis meri ja luonto, kun täällä taas on kylmää ja ankeaa. Mitä nyt emme saaneet hotellista puolihoitoa, koska siellä ei ollut gluteenitonta ruokaa. Miten säälittävää, pitääkö kaikkeen tunkea vehnää? Eikö olisi ollut aamiaisella edes hedelmiä tai kananmunia tai pekonia joihin ei ole tungettu mitään (johan on outoa kun on). Mutta meille sanottiin Tjäreborgin infosta, että ei ole. Wierd!
Muuten, mulla kävi aivan mahtava tuuri kirpputorilla. Sain kahdellakympillä punamustaskottiruudulliset housut ja samaa kangasta olevan ihanan korselettitopin. Siis ajatelkaa! Se toppi on niin kaunis ja helmi, että rakastuin siihen täydellisesti. Uskomatonta ♥___♥
|
| Full of Feelings |
[
February 25th, 2008 ï 7:26pm
] |
Ah hiihtoloma. Mutta minulla ei sitä kyllä ole, koska miten voi olla lomaa, jos ei ole koulussa? Minulla menee kaikki kellonajat ja päivät sekaisin, koska en käy koulussa nyt. Enkä ole saanut yhtään mitään aikaiseksi tällä lukulomalla, mitä nyt lukenut ison kasan kirjaston kirjoja ja vihdoin siivonnut huoneeni.
Ja olinhan minä Abiristeilyllä viime sunnuntaina. Äiti on jo monta kuukautta valittanut, etten tule selviytymään risteilyltä hengissä, koska en juo ja vihaan muutenkin alkoholia. Mutta halusin mennä, halusin repäistä laastarin kerralla irti ja pitää hauskaa.
Sunnuntaina lähdimme porukalla klo 12 aikaan Helsinkiin, jotta voisimme käydä syömässä ennen laivaan menoa, koska saisimme ruokaa vasta kello 22 illalla. Helsingissä jakauduimme muutamiin ryhmiin ja menimme eri paikkoihin syömään. Itse menin Raxiin, teki niin mieli pitsaa. Olimme syömässä n. puolitoistatuntia jona aikana ähkin itseni täyteen pitsaa ja aivan mahtavaa kaakaota (Raxista saa aivan mahtavan hyvää kaakaota). En ollut ehtinyt edes sulattamaan ruokaa kunnolla (olisi pitänyt oikeastaan mennä nukkumaan), joten minun piti aivan ähkynä lähteä kävelemään Katajanokkaan. Pidimme matkalla muutamia taukoja, koska täydellä mahalla ei millään voinut juosta.
Olimme noin kello 15 terminaalissa, joka oli hyvä aika, koska saisimme hyttiavaimet puoli neljä. Siinä me pelasimme joukolla ristiseiskaa emmekä saaneet edes peliä loppuun, kun piti jo mennä jonottamaan. Terminaali oli täynnä ihmisiä. Istuimme toisessa kerroksessa ovien edessä, pelaten taas korteilla ja kyllä siinä tuli aika kuuma. Siellä oli lukiolaisia jopa Oulusta (poronkolosta) asti, jotka olivat jotain aivan meluista sakkia. Meillä oli vähän hauskaa pelleillä näiden kustannuksilla, mitäs olivat niin maalaisia.
Pääsimme vihdoin laivaan. Päätimme, että lähdemme bilettämään vasta ruuan jälkeen, joten alkoi hienoinen odotus ja laivan tutkinta. Ruualle vihdoin päästyämme oli merenkäynti aivan hirveää. En saanut melkein mitään alas, en ainakaan lämmintä ruokaa, koska pääni oli kuin täynnä kuumia kiviä. Lähdin nopeasti ruualta pois Ilonan luokse, joka tarjosi minulle särkylääkettä ja puolen tunnin unet rauhallisessa hytissä. Puolen tunnin ja erittäin epämiellyttävän herätyksen jälkeen menin omaan hyttiini pistämään itseni kuntoon. Vessasta tullessani olin kuulemma pari vuotta vanhemman näköinen.
Apulanta esiintyi laivalla tunnin verran ja olin erittäin innostunut siitä keikasta. En ole ennen oikein pitänyt Apulannasta, mutta keikan ajan olin niin fiiliksissä, että niskani oli seuraavana päivänä ihan jumissa (moshmosh).
Keikan jälkeen olin muutaman tunnin Tarun ja Lauran kanssa, joista toinen istui juomassa erään pöydän ääressä käytävälle ja toinen biletti eräässä diskossa. Sain muutaman naurutkin katsellessani ihmisiä, jotka olivat niin kännissä, etteivät pystyssä pysy. Törmäsin kumminkin eräällä vaihtomatkallani Tiinaan, joka olikin löytänyt meidän vastakkaisesta hytistämme muutamia Karkkilalaisia, jotka osoittautuivatkin mahtaviksi ihmisiksi. Menimme sittenkin alas hyttien luo ja vähän ajan päästä olikin neljän hytin ihmiset yhdessä hytissä.
Koko yönä ei tultu nukuttua laisinkaan, vähän vain lepuutettua silmiä. Juttelimme näiden Karkkilalaisten kanssa vaikka mistä, joista puoliakaan en muista (oli siellä jotain mahalle puhumista ja sellaista). Yhtäkkiä kello olikin niin paljo, että hoipertelimme unisina syömään aamupalaa. Aamupalan jälkeen sainkin ehkä vähän taas rentoutumaan. Loppuaika kuluikin sitten odottaen laivan saapumista satamaan, jonka välissä me menimme mm. syömään ja tax freehin.
Koko risteily oli kyllä unelmien täyttymys. Otin ilon irti, tapasin aivan ihmeellisiä ihmisiä, selvitin muutaman ystävyyssuhteen suunnan (joka ei ollut kyllä niin ihana juttu). Äiti oli väärässä, en vain selviytynyt vaan synnyin uudestaan.
|
| An idiot walk |
[
February 16th, 2008 ï 9:05pm
] |
Jesh viime päivityksestä on peräti 5 viikkoa sitten. En edes muista kaikkea mitä tässä välissä on tapahtunut, on ollut niin paljon kaikkea. Yritän kumminkin kertoa parhaani mukaan, joten koettakaa kestää, tästä tulee joko pitkä tai sitten ihan tyhmän tynkä päivitys.
Minun elämääni on valtanut aika paljon penkkarit ja niihin valmistautuminen. Penkkarit olivat siis toissapäivänä 14.2 ja oli kyllä ihan elämän kohokohtia. Ennen 14:tta päivää menin koululle aina välillä kokouksiin, ei minulla nyt muutakaan asiaa ole kouluun, pidän nyt jonkun lukuloman tai sen kaltaisen jutun.
Paljon oli siinä kaikkea väsäämistä ja oman pukun tekoa. Sain jotenkin kumman syystä pukuni valmiiksi kaksi päivää ennen penkkareita, ja olin itseeni hyvin tyytyväinen. Siinä välissä väsäsin mm. ystävälleni kissankorvia ja muuta vastaavaa.
Mutta ennen penkkareita oli jotain muutakin elämää mullistavaa, nimittäin Girugameshin konsertti 2.2. Oih että rakastan tätä kyseistä bändiä niin paljon, että koko keikkaa on vieläkin vaikea sisäistää. Koko keikka oli aivan mahtava, pitää sanoa, että girugameshia on erittäin vaikea voittaa kun minun mielipidettäni kysytään. Nyt on muistonani ihana paita keikasta, joka on kyllä todella hieno.
Sitten 11.2 minulla oli enkun YO kuuntelu. Erittäin inhottavasti meidän valvojamme oli pistänyt cd:n äänen ihan täysille niin, että se rätisi koko ajan, ja oli vaikeaa saada selvää mitä ihmettä pitäisi vastata. Muutenkin koko kuuntelussa oli niin paljon vaikeita kohtia, että en ole yhtään varma mitä ihmettä minä siitä saan. Koko kakkos kohta meni varmaan ihan persiilleen, koska mikään a, b ,c, d vaihtoehdoista ei suoraan tullut tekstistä vaan piti miettiä jotain ihme kiertoilmaisuja ja synonyymejä, että sai edes jotain vastatuksi. Ja hyvin helposti meni joku kohta ihan ohi.
Mutta nyt siis penkkareihin. Heräsin 14 päivä klo 6.30, koska minun piti olla koululla klo 8. Ajattelin, että puolitoista tuntia riittää ihan hyvin meikkaamiseen, pukeutumiseen ja muutamaan kuvaan, koska en jaksanut herätä klo 6, mutta minulle tulikin niin kiire, etten millään ehtinyt ottamaan kuvia (mikä harmittaa nyt kamalasti). Muuten olin saanut kaiken melkein täydellisesti, sain ihoni värjättyä kasvomaaleilla vaaleaksi, pistettyä kunnon punaiset huulet, punaiset posket, tummat rajaukset ja ihanat, isot, pitkät, mustat ripseni paikoilleen. Olin siis ns. Gothic Lolita tyylinen Marionetti-nukke. Olin pukeutunut musta-punaisiin: Musta minisilinteri, jossa oli punaisia koristeita ja musta verkko, punainen, kihara, pitkä peruukki, musta korsetti, jossa punaisia nauhoja, musta iso tyllihame, mustat verkkosukkikset ja punaiset korkokengät. Sidoin vielä jalkaani ja käsiini mustat satiini nauhat, jotka menivät mustiin puukalikkoihin. Ne olivat siis ne marionettinuken nauhat.
Onnistuin puvussani minusta oikein hyvin, vaikka vaihdoinkin aika myöhään aihettani. Maksoin ehkä pyöreästi 10 tai alle, koko hommasta, koska sain lainattua aika paljon asioita kavereiltani ja osa oli jo kaapissani (minun: kengät, sukkikset, korsetti, Saaran: tyllihame, Tarun: peruukki). Ehdin siis mainiosti koululle kahdeksaksi.
klo 9.25 rehtori tuotiin hommaamallamme mustalla h1 hummerilla. Se oli aika komia näky se, ja oli todella hyvä valinta. Rehtorin saapumisen jälkeen saimme aamupalaa, mihin kuului sämpylöitä ja erinäisiä hedelmiä. Olisin halunnut munakokkelia ja pekonia -.-, harmin paikka. Aamupalan jälkeen alkoi meidän toimikuntalaisten väsäämä aamunavaus.
Aamunavaus meni ihan hyvin. Muutamaa juttua piti muuttaa ja vääntää, kun joku unohti tai sitten joku ei saapunut. Opettajatkin kehuivat aamunavausta parhaaksi mitä nyt on ollut, ja se teki todella hyvän mielen meille, olimme niin paljon aikaa ja aivoja koko hommaan kuluttaneet. Parhaita paloja olivat kyllä erään kaljun äidinkielenopettajan saama pinkki afroperuukki ja rehtorin saama 60 nopeusrajoituskyltti.
Aamunavauksen jälkeen meillä oli kakkosten tekemä karonkka, joka osoittautui aika pettymykseksi. En edes muista kauanko se kesti, mutta erittäin suuren osan ajasta (olisikojan kaikki muu paitsi 10 min) nämä kakkoset vaan soittivat jossain nurkassa musiikkia jota kukaan ei edes kuullut. Sitten he päättivät vetää pussihyppelyä, joka muuttui juoksuksi, kun muovipussit repeytyivät kappaleiksi. En voinut millään osallistua kun olen köytetty naruihin. Ainoa hyvä juttu karonkassa oli Saara, Elina, Maria ja Anna-Maija joiden kanssa istuin reunalla. Saara oli joku hellyttävin muumio, jonka olen nähnyt, Elina oli pukeutunut armeijateemalla, Maria renesanssin aikaseksi mieheksi ja Anna-Maijalla oli todella hieno barokki/renesanssi tanssiaispuku.
Karonkan jälkeen söimme ruokaa ja menin vaihtamaan vaatteita. Sovin, että nään Saaran, Elinan, Marian ja Anna-Maijan naulakoilla, jotta pääsisimme samaan rekkaan, mutta minulla kestikin niin kauan pistää kerrastoani päälle, että en löytänyt heitä enää naulakoilta. Juoksin Hannan kanssa ulos, ja löysimme kavereitamme toiseksi ensimmäisestä rekasta. En kumminkaan nähnyt Saaraa missään ja aloin huolestua koska hän ei vastannut minulle.
Rekkojan lähdessä liikkeelle otti se ilmavirta ja erittäin ihmeellinen vapauden tunne minusta vallan, ja voin sanoa ettei minulla oli ollut niin hauskaa vielä koskaan. Oli erittäin huvittavaa katsoa miten himokkaita pikkulapset ovat karkkien perään, kun he meinaavat juosta rekkojen alle saadakseen taskunsa täyteen karkkia. Muutamaa ryttäystä, kylmänviimaa ja erittäin inhottavia puiden oksia lukuunottamatta, pidin ajelusta koko sielun ja ruumiin voimalla
|
| Good Morning |
[
January 8th, 2008 ï 4:44pm
] |
Tämä teksti tulee aika hitaasti koska käytössäni on kuussormimenetelmä. Loukkasin vasemman käteni keskisormen koripallossa liikunnan tunnilla ja pistin sen pakettiin. Vaikka sormi olisi murtunut (luultavasti hiusmurtuma), ei niitä terveysasemalla kipsata, joten sinne on ihan turha mennä, koska ne olisivat tehneet vain samanlaisen paketin. Keskisormeni on siis tuettu nimettömän ja etusormen väliin, ja jottei pikkurilli harottaisi paksun paketin takia, sidoin senkin mukaan. Nyt minulla on siis oikea käsi ja vasen peukalo. Samaisella liikunnantunnilla meni jalatkin alta ja pyysin äitiä tulemaan hakemaan minut kotiin.
Näin kivaa siis kun koulu alkoi. Olen ihan onnissani, liitelen ihan katossa (sarkasmia). No ainoa asia josta olen innoissani, on että näen pitkästä aikaa kavereitani. Minusta on myös aivan ihana saada syyn laittautua joka aamu, niin kuin Saaran kanssa puhuimme.
Näin Saaran siis 5. päivä. Tapasimme kirpputorilla, jossa kulutettuamme tavalliset puolitoista tuntia, lähdimme matkaan Prismaa kohti. Kirpputorilta mukaan tarttui ihana valkoinen Minni-Pariisi-paita ¾-hihoilla ja pitkällä resorihelmalla (0.80 euroa) harmaa pitkä paita ohuilla lilaraidoilla (2 euroa), vanha kirja askarteluun (0.10 euroa) ja jotain kivaa, mitä en voi paljastaa (siksi, että saaja voi lukea blogiani).
Prismassa ei mukaan tarttunut mitään oleellista. Saaran sanojen mukaan, sitä on tullut aika nirsoksi, kun kirpparilta saa paljon kivaa tosi halvalla. Saaran kanssa oli muutenkin kiva olla. Tajusimme, että meistä on kummastakin kiva laittautua kouluaamuna (ei tietenkään mitään kamalaa “voi ei nyt pitää myöhästyä, koska en ole pistänyt poskipunaa”). Minusta on äärettömän vapauttavaa pistää ihanaa menevää musiikkia soimaan, tanssia puolalasti ympäri huonettani ja pukea samalla päälle. Tulee äärettömän hyvä fiilis, eikä tarvitse sitten koulussa miettiä, mitä ihmettä on pistänyt päälle.
Minusta muutenkin tuntuu, että itseluottamukseni on nousussa.
Kotiin meno matkalla, kerroin Saaralle kaiken uudestaan puhkeneesta, aivan järjettömästä Houkutus- kirja fanaattisuudesta. Luin viime torstaina kyseisen kirjan uudestaan täysin putkeen. Kesti kuusi tuntia, menin neljältä yöllä nukkumaan. Seuraavana päivänä tilasin jatko-osat, ja niiden pitäisi tällä viikolla saapua!
Saara onnistui myös pelästyttämään minut ihan kunnolla, juteltuamme pimeästä, pelottavasta metsästä, jota kohti kävelimme, ja yhtäkkiä huutamalla “EDWARD”! Ei se siis mitä Saara huusi, mutta kun hän vain yhtäkkiä huusi vieressäni.
Tapasin isän viime sunnuntaina. Menin Korsoon junalla Keravan kautta. Isä teki aivan mielettömän hyvää ruokaa, en aina muistakaan miten hyvä kokki isä on. Ruoka oikeasti vei kielen menneessään, ja söin niin paljon, etten jaksanut jälkiruokaakaan ainakaan kolmeen tuntiin. Isän kanssa oli mukavaa viettää aikaa. Katsoimme Shrek 3, jossa nauroimme todella paljon.
Ostin muuten piirtopöydän Wacomin A5:n ja suhtkoht halvalla. En jaksa odottaa, että pääsen piirtämään sillä ♥. Pikkuveljenikin voitti äskettäin 500 euron lelulahjakortin. Pöölin oman osuuteni, autoin häntä kilpailukysymyksissä, ja ostan jonkun lautapelin (vaikka pictionaryn!)
|
| We have stolen a christmas tree |
[
December 30th, 2007 ï 7:18pm
] |
Joulu meni ohi erittäin, erittäin nopeasti. Jouluaatto aamuna herätessäni, hädintuskin tajusin, että on jouluaattoaamu. Koristeltiin kuusi, syötiin puuroa ja mentiin saunaan. Yhtäkkiä olikin jo mummi ja ukki meillä ja istuimme syömässä jouluruokaa. Syöminenkin kesti minusta ehkä minuutin pari, vaikka istuimmekin pöydän ääressä ainakin tunnin. Sami alkoi melkein heti ihan oudoksi, koska häntä jännitti, ja kuinkas ollakaan olivatkin lahjat jo oven takana heti syötyämme.
Ehdimme hädintuskin kaikki lahjat jakamaan, kun Sami oli jo omansa repinyt auki. Eihän Sami tietenkään ollut katsonut keneltä lahjat olivat tulleet, ja meni se sitten arvuutteluksi keneltä sukulaiselta tuli mitäkin.
Itse sain uuden kännykän (samsung sgh-x160, punainen versio), satiinilakanat, askartelukirjan, girugameshin konserttilipun, rahaa, arvan ja karkkia. Sain puhelimen, koska toivomaani Wake-up lightia ei löytynyt mistään suomesta, oli loppu koko maasta. Olin joskus ohimennen ihaillut tuota saamaani puhelinta, juuri tätä väriä, kaupassa äidille.
Joulun jälkeiset päivät menivät ohi kamalan nopeasti. Unirytmini on mennyt ihan sekaisin, nukkumaan keskiyön paikkeilla ja nukun n. 13 tuntia. Herätyskello ei auta mitään, koska tuon uuden puhelimen herätyskellon saa niin helposti kiinni (se on läppäpuhelin, senkun vain avaa ja sulkee läpän) eikä torkusta ole tietoakaan.
Torstaina menimme Minnan kanssa Helsinkiin elokuviin, koska minun piti käyttää elokuvalippuni ennen vuodenvaihdetta. Katsoimme Kultaisen kompassin, joka on kuulemma saanut aivan kamalan huonot arvostelut. Ei se minusta ollut olenkaan huonojen arvosteluiden ansaitsema. Se oli ihan hyvä, mitä nyt kaikki tapahtui nopeasti ja jotkut kohtaukset olivat huvittavia niiden mahdottomuuden takia. Ainoa mikä sapetti ihan kamalasti oli loppu. Tietenkin kirjoihin pohjautuvat elokuvat eivät voi elää 100% samalla lailla kuin kirjoissa, mutta kuka aivokääpä keksi jättää lopusta melkein 100 sivua pois! Melkein koko kirjan loppuhuipennusta ei tullut laisinkaan!
Elokuvan jälkeen kiertelimme kauppoja. Ostin itselleni joululahjarahoilla pitkän sinisen topin ja ruudulliset (kanakuvio vai mikälie) talvisaappaat. Tämän jälkeen juoksimme junaan, ja Minna heitti minut kotiin.
Tänään veimme meillä käymässä olleen Niinan kotiinsa. Minun piti ajaa, mutta vaihdoimme äidin kanssa sitten paikkoja, koska en millään saanut autoa liikkeelle ensimmäisessä risteyksessä. Äidin auton kytkin on aivan liian erilainen kuin mihin olen tottunut: Se menee ensin puoleenväliin, tyssähtää ja sitten vasta pohjaan asti. Sitä on aivan kamala käyttää, koska sen puoliväli jumituksen takia, sammutan auton melkein aina. Vähemmästäkin sitä vihastuu, ja minua suututtaa että tämä on se auto millä minun piti sitten ajaa. Ei oikein huvita, vihaan sitä autoa.
Kotimatkalla pistäydyimme Prismaan, jossa oli tietenkin ALE. Itse Prismakaupassa löysin kirjoja, jotka maksoivat kaikki alle 10 euroa. Siellä oli monta lukemaani hyvää fantasiakirjaa, joista yksi, Rajalla, maksoi n. 1.90. En viitsinyt ostaa sitä, koska ostin niin monta muuta kirjaa, mutta kannattaa mennä katsomaan niitä.
Löysin Prismasta myös aivan ihanan harmaan pitkähihaisen, joka oli hupullinen, pitkä ja siinä oli napit puoleenväliin asti. Ostin myös Onlysta uudet farkut, koska vanhoissa lemppareissani on reikä keskellä takapuolta. En tiedä milloin ehdin korjata ne, joten päätin ostaa uudet.
|
| Do not forget |
[
December 21st, 2007 ï 10:46pm
] |
En ole jaksanut päivittää blogiani moneen päivään... okei no viikkoon. Mistäköhän mie olen edes viimeksi puhunut? Aivan kakkuinnostuksestani.
Kakkuja on nyt tehty peräti kaksi, jotka onnistuivat todella hyvin. Muutama muffinsi kokeilu, nachot (naminaminami ☺) yms. yms.
Jos ette nyt tienneet, on tämä tyttö 18. Tai no olen ollut sitä melkein kuukauden päivät jo, mutta minkäs voin kun en ole blogia päivittänyt. Ei tämä täysikäisyys niin kamalalta tunnu. Ihan normaalia, mitä nyt jotain uusia etuoikeuksia ja muutama oikeus sitten hävinnyt.
Tänään alkoi koulussa virallisesti joululoma, mutta minulla se alkoi jo eilen. En ollut tänään koulussa inssiajoni takia, joka muuten meni läpi. Suututtaa vaan kun jännitti niin, että meni jotkut asiat jotka osaan normaalisti täydellisesti (taskunperuuttaminen) ihan perseelleen. Mutta läpi meni, kortti (paperilappu) käteen ja äiti tarjosi ruuat Rossosta, jossa saimme taas odottaa ihan tuhottomasti ruokien saapumista.
Kotona piti taas jatkaa joulusiivousta, jonka sain nyt onneksi päätökseen. Kaikki kaapit ja hyllyt on käyty läpi ja roskaa tuli ainakin 5 muovisäkillistä plus kaksi paperikassia paperiroskaa. Eli vähän krääsää pois uuden alta (en kyllä toivonut tänä jouluna ollenkaan mitään krääsää).
Joulu on muutenkin ehkä lempijuhlani koskaan. En tietenkään pidä siitä kaikesta hössötyksestä ja kaupallisuudesta, mutta kuka ei nyt tykkäisi löytää kaupasta aivan ihania juttuja muutamalla eurolla? (ostin esim. Jyskistä ihania joulutuikkulaseja, puukalenterin ja lahjapaperia, joista se lahjapaperi oli kallein. Sain sieltä ilmaotteeksi myös ihanan hiiripehmon.). Joulussa kaikkein ihaninta on se rauhaisa, tumma olotila joka valtaa ihan aamusta joulupukin kuumalinjasta lähtien. Se kun istuu suuressa pöydässä kaikkien läheisten kanssa (koko muistelu pistää nyt itkemään) joululaulujen soidessa taka-alalla, kaikilla ollessa aivan äärettömän hyvä mieli, on jotain mitä en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Vaikka asuisin Etelä-navalla matkustaisin silti sinne missä on perhe ja eritoten äiti. Joulu ei ole minulle mikään Jeesuksen syntymäpäivä, vaan se on yhdessäolon aikaa. (ja tätä tekstiä kirjottaessa minut valtasi ihan äärettömän odotuksen tunne. Nyt jos Saara vaan vois halata minua niin kuin torstaina, että selkä rutisee. ♥)
Olen myös taas huomannut, miten ihana tunne se on, kun joku tietty ihminen kävelee ohitse, niin läheltä, että voisi koskettaa.
|
| Warning |
[
November 25th, 2007 ï 11:05am
] |
Menin ja repesin niin, että melkein herätin naapurihuoneessa nukkuvan Samin, hohoo (pitääkin kirjoittaa ihan himo hiljaa, jotta tästä näppäimistöstä ei kuuluisi normaalia TSIKTSÄKTSOK ääntä, joka kuuluu tosi kauas)
Olen koko viikonlopun selaillut innoissani askartelu ja kakku blogeja. Kaikki löytämäni ovat jossain vuodatus.netissä, en sitten tiedä pitääkö minunkin perustaa sellainen sinne, tuleville kakku ja askartelu jutuilleni. Innostuin niistä niin paljon!
Tänään on siis jo aamu ja edellisen pätkän kirjoitin klo 23. En vain jaksanut jatkaa sitä, kun oli niin myöhä.
Kuten jo sanoin olen ihan innostunut vuodatuksen kakku- ja askartelublogeista. Olen vihdoinkin ymmärtänyt ATC:n ja decon (jälkimmäisen vain jotenkin :( ) merkityksen, enkä jaksa odottaa, että pääsen kokeilemaan omia tavaroitani. Liityin myös
kiertoon. Kuulosti oikein hyvältä, joten saa nähdä mitä käy. Parinikin vaikuttaa hyvältä ^^
Olen siis äärettömän ihastunut kakkuihin enkä jaksa odottaa, että saisin jostain niitä hienoja pursottimia ja kukkamuotteja. Haluisin niin tehdä monta tuhatta erilaista kakkua, mutta nyt on tiedossa vain oma synttärikakkuni, ja ehkä Samin kakku (josta tulee Kingdom Hearts kakku, kun me molemmat tykätään siitä!!)
Askartelu-intokin tulee taas esiin. Olenhan minä aina tykännyt tehdä kaikkea, siksi minusta tuleekin Kulta-seppä, mutta nyt kaikki finnstamper ja nuo blogit ovat saaneet minusta ihan uuden puolen esiin. Tahdon niitä leimasimia ja paljon. Tänään olenkin menossa ostoksille, mutta saa nähdä minkälaisia kiekuratausta leimasimia Sinellistä löytyy. Tahtoisin myös ihan kamalasti uusia korttijuttuja (okei on minulla niitä ihan sikkenä :D, mutta siinä teille se syntymäpäivälahja ehdotus: paljon kaikkea ihanaa paperia ja kuvia ja 3D-juttuja ja leimasimia. Hih :))
Eli siis koulusta vielä sen verran, että nyt on koeviikko. Kaksi koetta on takana ja kummatkin meni kyllä läpi. Toinen oli äidinkielen kirjoittamisen tukikurssi, jossa lultavammin tulee joku 8 ja toinen se Historia 3 aka sotakurssia, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Ensi maanantaina hammaslääkäri vihdoin!
|
| Funky day |
[
November 16th, 2007 ï 6:35pm
] |
|
Tänään on kyllä tapahtunut vaikka mitä. Aloitetaan kumminkin eilisestä yöstä. Olin juuri menossa nukkumaan, valot pois ja suljin silmät, kun sain yhtäkkiä saman vanhan tuntemuksen. Siis en mitään henkistä, ylinormaalia tuntemusta, vaan minulla on pienestä lapsesta pitäen tullut joskus välillä sellaisia kohtauksia, jossa ensin kaikki ympärillä oleva tuntuu menevän todella nopeasti, sitten jäseneni alkavat painaa kuin rautakanget, mutta ne silti tuntuvat hyvin haurailta, kuin ne voisi poikkasta vauvakin. Seuraavaksi, minusta tuntuu, että olen kamalan paineen alla ja että minulla olisi ylikireä hikinauha pään ympärillä. Ennen tämä on kestänyt vain vähän aikaa, mutta toistunut useasti. Nykyään näitä tulee harvoin, mutta ne kestävät kauan ja ovat todella voimakkaita. Eilen oikeasti uskoin, että katkaisen jäseneni, enkä voinut koskea mihinkään sen 10–15 minuutin aikana. Onneksi se sitten loppui ja menin nukkumaan. Aamulla oli ihan kamalan väsynyt, mutta nousin ylös tavalliseen kellonaikaani. Raimo oli keittänyt minulle puuroa, josta olin todella iloinen, en olisi ehkä jaksanut syödä mitään ihmeellistä. Sitten lähdin tallustelemaan ulos lumikinoksiin. Olin koulussa tasan kymmentä yli, mutta tuntini ei ollut vielä alkanut. Emme Historian tunnilla tehneet mitään järkevää, kirjoitimme vain toisten ryhmien PowerPoint esityksiä ylös. Tunnin alussa huomasin käsieni olevan punaisten pisteiden piettämiä. Olen ihan varmasti jollekin allerginen, tai yliherkkä, saan niitä yleensä muulloinkin kuin liikunnasta.
Tunnilla minua myös kutsuttiin Kylli-tädiksi, koska omistin nitojan. No johan on porukkaa. Minä kun olen oppinut kaksi asiaa: 1) Koulussa tarvitaan nitojaa todella usein 2) koulussa EI OLE nitojia. Siksi olen ostanut itselleni hyvin pienen (joku 2cm-3cm) nitojan penaaliini. Seuraava tunti oli hyppytunti. Menimme Saaran kanssa keramiikan luokkaan, jossa hän halusi dreijata savitöitään. Se näytti aika hupaisalta istuessani vieressä. Kävin myös muutaman kerran terkkarin luona, mutta tämä ei avannut oveaan. Tahdoin nääs laastareita, koska maiharini olivat hanganneet kantapääni auki. Terkkari ei tietenkään ollut paikalla kun tarvitsin häntä (tai sitten en osannut soittaa sitä ovikello hommelia oikein). Sain myös Saaralta synttärilahjaksi hänen tekemänsä hienon pienen vadin, jonka ristin karkkivaasikseni! Hypärin loputtua sain tietää YO tulokseni. Sain matematiikasta E:n! Tiesin että se oli ainakin M, mutta en uskonut, että pisterajat alenisivat noin paljon. Alenivat kumminkin, hyvä minulle. Näin oli hyvä mennä hieman myöhässä uskonnon tunnille.
Olin oikein aktiivinen tunnilla. Viittasin vihdoin asioihin ja näytin mielipiteeni. Aiheena oli homoseksuaalisuuteen suhtautuminen, johon minulla on pitävä kanta. Seuraavaksi menimme syömään, jossa istuin Saaran, Marian, Tiinan ja Anna-Maijan kanssa. Eräässä vaiheessa sain himmeän kohtauksen, kun Saaran salaatissa oli ELÄVÄ MATO! Herran jestas, yök oikeasti. Se siis oli tullut salaattiin luultavammin niiden punaviinimarjojen seassa. Sain myös hieman rähjätä Anna-Maijalle, koska tämä kiusasi minua asiasta, josta olen sanonut miljoona kertaa että ÄLÄ. Enkun tunnilla oli konjunktiot ja lauseenvastikkeet testi, josta pääsin läpi. Halusin myös näyttää Ilonalle Saaran antamaa vaasia, mutta irrottaessani hienoja pehmuste käsipapereita, huomasin, että se oli mennyt rikki! Voi mikä surkeus, se on nyt viidessä palassa: kahdessa puolikkaassa ja kolmessa pienemmässä osassa. Pitää katsoa millä liimalla sitä yritän paikata. Alle 2 viikkoa ja olen 18!
|
| navigation |
| [ |
viewing |
| |
most recent entries |
] |
| [ |
go |
| |
earlier |
] |
|
|
|
|
| | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | |
